Huomenna on viimeinen työpäivä. Ihanaa. Ääliön "työkaverin" ansiosta aloinkin jo arvostaa sen työn normaalia yksinäisyyttä.. En tiedä, onko vika kuulossa vai ymmärryksessä (vai kenties molemmissa), mutta hermoille se käy. Samasta asiasta jauhetaan viisi-kuusikin kertaa, eikä vieläkään mene perille. Sitten tyyppi soittaa jollekin, joka on tehnyt sitä hommaa joskus pari vuotta sitten, ihan vaan tarkistaakseen minun puheeni. Joo-o, parissa vuodessahan toimintatavat eivät onneksi alalla muutu, varsinkin kun asiakas on vaihtunut, vaikka rakennus on sama. No, vaikka asiat "varmistuvat" sitäkin kautta, niin voi jessus, ei voi sitten uskoa minua. Ja tämä toistuu joka hiton kerta.

Ohjeita ja sääntöjä ei voi noudattaa, ja asiakaspalvelu on kyllä hiton kaukana palvelusta. Omia asioita kailotetaan kovaan ääneen puhelimeen (omaa puhelinta ei saisi edes käyttää työaikana), lähdetään työpisteeltä kesken kaiken, kun meitähän on siinä kaksi, käytetään firman puhelinta omiin asioihin, vieläpä silloin, kun sitä tarvittaisiin heti asiakkaan palvelemiseen.. Onneksi siitä pääsee eroon pian, pinna alkaa olla aivan lopussa. Hittovie, että on niin vaikeaa vissiin ottaa ohjeita vastaan 30 vuotta nuoremmalta. Kauemmin minä olen tuota työtä tehnyt, kuin se... Ja käsittääkseni meillä ei kummallakaan ole mitään oikeutta kiertää esimiesten määräyksiä. Hassua, että kaikki säännöt tuntuvat koskevan vain minua.. Huh, hitto että olenkin onnellinen siitä, että jäljellä on enää kahdeksan tuntia. Opiskelukin tuntuu rennolta tuon rinnalla. Saa nähdä, mitä mieltä olen taas kuukauden päästä, kun makuun pääsee.

Jippii. Poikaystävä pääsi suklaahommiin intissä, ei tarvitse rymytä metsässä, palvelusaika varma 9kk ja paljon vapaita. Ei olisi voinut tuo homma juuri paljon paremmin mennä. Vlv:kin taas perjantaina. Huomenna käymään siskon kanssa faijalla. Ne taitavat nähdä toisensa ekaa kertaa viiteen vuoteen. Saapa nähdä..