Ensimmäinen vlv takana. Oli kyllä kiva nähdä, ja tuli hyvään saumaan tuo loma. Jalat sillä hajoaa sinne ennemmin tai myöhemmin. Nytkin oli ollut ihan älytön ohjelma pari viimeistä päivää (esim. lauantaina joku 7km marssi, lihaskuntotesti, uimataitotesti, kuntopiiri..) niin ei ihme jos alkaa paikat hajoilla. Rasitusvammat sillä on polvissa ja penikkatauti vielä päälle. Jospa voltaren ja särkylääkkeet auttaisivat. Toivottavasti. Ei kyllä hyvältä näytä, että vielä tänäänkin sillä oli jalat siinä kunnossa, että hyvä kun kävelemään pääsi, kun lauantai-iltana kuitenkin pääsi lomille. Eikä sen jälkeen todellakaan ole kävelty muuta kuin sängyn ja jääkaapin väliä.

Se lauantai-iltana lomille pääsy olikin oma episodinsa.. Kuudeltahan niiden oli tarkoitus päästä, ja lomatarkastus aloitettiinkin jo varmaan puolelta. Loppujen lopuksi ne olivat päässeet pikkuisen ennen seitsemää lähtemään.. Onhan se tietysti tärkeää, että kaapit ovat siistit (joopajoo), mutta harvallapa riittää into niitä ruveta vääntämään kun pitäisi lomille päästä. Vaan eihän niitä poikia liian helpolla voi päästää. Ja tietenkin: kun yksi mokaa, kaikki kärsivät. Jalo periaate, tosi mahtavaa. Ja tuskinpa sekään on taas mistään muusta kuin jonkun pullistelunhalusta ollut kiinni.

Töissä vilkastui tänään selvästi. Huomaa, että neljä viikkoa juhannuksesta on kulunut. Se vilkkaus ei tosin vielä näy minun töideni määrässä kovinkaan radikaalisti, mutta onpahan edes jotakin. Ei välttämättä enää hirveän monena päivänä tarvitse ihmetellä, kun ei käy ketään.