Jälleen löytyi työpaikalta uusia hienoja puolia. Onhan varauloskäynnistä tietysti ihan hirveästi hyötyä, jos siitä ei pääse ulos edes yleisavaimella, saati sitten kiireessä ilman avainta. Eipä siinä mitään niin kauan kuin ei syty tulipaloa tms. Ja eipä se tietääkseni minun vastuullani ole sittenkään.

Jälleen yksi päivä mennyt. Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Kummasti nämäkin päivät kuluvat turhaan puuhasteluun. Ja väsyttää aivan tautisesti - miksen opi ikinä menemään ajoissa nukkumaan? Illalla sitä aina jotenkin jaksaa kaikkea mahdollista aina opiskelusta (!) siivouksen kautta vanhojen juttujen kaiveluun saakka. Aamulla sen sitten taas tuntee nahoissaan. Että pitääkin olla niin perhanan tyhmä välillä (tai useamminkin).

Pitäisi jaksaa vähän suunnitella, mitä meinaa opiskella ensi vuonna. Ja ottaa selvää, miten ilmoittaudutaan taas läsnäolevaksi, ja miten aktivoidaan käyttäjätunnus, ja ja ja.. Pitäisi, pitäisi, pitäisi, mutta kumman vähän saan ikinä aikaan.