Töissä on edelleen tylsää. Vieraita käy äärimmäisen harvoin, joten unettaa entistäkin enemmän. Harmi, että ei voi nukkua siinä tiskin takana. Tai edes käyttää nettiä.. Alkaa myös vähitellen ketuttaa se, ettei niitä toimintatapoja ole oikeasti mietitty kunnolla, eikä kaikki käytännössä toimi. Saati sitten että minulle oltaisiin ehditty opettaa mitään. No, kummasti siellä on yli kaksi kuukautta pyöritty.

Ei hyvältä näytä miehen puolella vuodella intistä selviäminen. Komppaniassa on lopulta 59 A-miestä lääkärintarkastuksen jälkeen, joista 33:n pitäisi mennä aukkiin. Alunperinhän miehiä piti tuolla olla yli sata. Melko neuvostoliittolainen meininki, ovat siis suuressa viisaudessaan määritelleet määrän etukäteen. Mitään ei tietenkään voi muuttaa, eikä virhettä ainakaan myöntää. Paska homma, vaan minkäs teet. No, jalat sillä on ainakin tähän mennessä kestäneet, jotain hyvääkin. Huomenna ehkä sodeen katsomaan sitä, ja lauantaina se pääsee lomillekin.

Tylsä elämä. Mitään muuta ei ole kuin töitä ja miehen kuulumisia. Tuleekohan tässä vähitellen päästään pipiksi, kun töissä puhuu harvoin yhtään kenenkään kanssa, ja kotona jatkaa samanlaista hiljaa olemista. Varsinkin kun normaalisti olen puhelias luonne. Eilen sentään tuli käytyä vanhan kaverin luona, missä oli muitakin vanhoja kavereita, ja juteltua niiden kanssa. Huomaa kyllä, kuinka harvoin mekin nähdään. Kukaan ei tiedä, mitä kukin tekee (elääkseen/opiskelee) eikä ole muutenkaan mitään hajua mistään. Helppo siinä sitten keskustella. Muutenkin ärsyttää sen yhden jurpoamisukko, joka onneksi ei ollut tällä kertaa paikalla. Miten voi ihmisen maailmankuva olla niin kapea ja koko elämä pyöriä yhden asian ympärillä..