Eilen menikin jo vähän liian lupaavasti: töissä ei ollut mitään kovin ihmeellistä (mitä nyt yksi paketti hävinnyt lukittujen ovien takaa), ruoka oli hyvää, sain käytyä lenkillä ja join vielä vähän siideriäkin. 

Tänään sitten töissä ilmeni, että joko paketti on varastettu tai sen on hakenut se ihminen, jolle se kuuluukin. Ainoa vika on, että kenenkään ei olisi pitänyt sinne lukittujen ovien taakse päästä. Ts. minun esimiehelleni olisi pitänyt tehdä ilmoitus (vaikkei kyseessä tosiaan ollut kenenkään vika) ja kenties vielä rikosilmoituskin. Esimies on sairaslomalla, sijainen vaihtuu jälleen viikon päästä. Raivostuttavaa, sijaiset kun eivät luonnollisesti parin päivän perusteella voi tietää puoliakaan siitä, mitä oikea esimies tietää. Pakettiasia sentään selvisi niin, että paketti on päätynyt oikealle henkilölle, ei vain tiedetä miten. Muuten olikin sitten erittäin hiljaista. Nolla vierasta. Nolla huoltomiestä. Vain päivittäinen postinjako. Aivan uskomatonta, vaikka parasta lomakautta eletäänkin. Nukutti aivan vietävästi. Tuli taas kyselyä, että koskas mulla se loma on. No eipä paljon lomia näy. Rahaa on tehtävä nyt, että pysyy talvella leivässä.

Pyörällä ajaessa onnistuin kämmimään vielä niin, että sain polkimen jalkaani oikein kunnollisella vauhdilla, ja nyt jalassa on 5*5cm mustelma ja se on hiivatin arka. No, olisin toki voinut kyntää vaikka naamalla asvalttia, on tuo siihen verrattuna mukavampi vaihtoehto. Jalka vaan tuntuu kipeältä kävellessäkin, ei pelkästään kun koskee tuohon mustelmaan. Toki myös vatsa on kipeä, kun tuli syötyä.