Nyt siihen on enää viikko. Kuusi iltaa, ja avomies lähtee isojen poikien leikkikouluun. Tässä vaiheessa minua vituttaa enemmän, mutta eivätköhän osat vaihdu aika pian. Tukkakin lähti, ja nyt se näyttää ihan amikselta. No, elämä on. Ei kyllä innosta ajatus siitäkään, että pitää tehdä tuonkin kotityöt. Kaiken päälle vielä kaksi kuukautta kestävä putki/sähkö/kylppäri/keittiöremppa. Jippii.

Lisää ihanuuden aihetta: kesätyökin on aika suolesta. Toisaalta kivaa, että on siisti sisätyö kahdeksasta neljään, eikä tarvitse tehdä mitään, mutta alkaa se hajottaa jossain vaiheessa. Kuka jaksaa istua työpäivän pirteänä ja valppaana esillä, kun mitään ei koskaan tapahdu, eikä mitään saa tehdä. Ja miksei minulle opetettu edes niitä harvoja hommiani kunnolla. Ja miksei mikään tunnu toimivan? Kaikkea pitää vääntää viikkokaupalla, ennen kuin tapahtuu yhtään mitään, ja sitten kuluu taas viikkoja, ennen kuin kaikki alkaa toimia ja siitä tiedotetaan minullekin. Perhana. Maksetaan siitä sentään rahaa.