Hatuttaa. Töitä on vielä viisi viikkoa, sitten alkavat opiskelut. Töissä on tylsää, enkä edelleenkään tiedä mitään mistään. Pitäisi miettiä vähän mitä kursseja valitsee ensi vuodelle, mutten osaa. Enkä jaksa. Yliopistolla ei ainakaan tarvitse kärsiä liiallisesta opintojen ohjauksesta.. plääh. Pitäisi varmaan vähän katsella muutenkin, koska kerkeää tehdä noita kirjatenttejä, mutta kummasti se jää. Stressaa, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. En ole edes laskenut, paljonko opintopisteitä tulee. Enkä missään tapauksessa haluaisi sen yhden luennoitsijan kurssille.. Ehkä sitten huomenna viitsin.

Remonttikin alkoi tänään. Remonttimiehet ryykäsivät sisään viittä vaille seitsemältä aamulla. Minulla kun olisi ollut vielä vartti aikaa nukkua. Mur. No, eipä se kyllä yllärinä tullut. Kotiin tullessa olivat sitten saaneet jo kylppäristä purettua pöntön, lavuaarin ja hanat, ja patterin kylpyammeen edustasta. Lisäksi olivat teipanneet lattiaan pahvit suojaksi ja tehneet oviaukkoihin isot muovilipareet, joista on hankala päästä läpi. Ensin on koko oven levyinen muovi, sitten on keskeltä halki oleva muovi, ja niiden välistä sitten pitää jotenkin taiteilla tiensä. Rapun ovelle pääsykin vaatii vähän keskimääräistä enemmän, kun roskalava on sijoitettu suoraan kulkureitille. No, kaikkeen tottuu ja ihan oma valintahan tämä on.. Odotan vain innolla sitä, kun ei ole enää keittiössäkään vesiä ja viemäriä.

Jalkakin tuli sitten kipeäksi, kun yritin käydä lenkillä. Viimeksi hajosi käsi niin, että sattui olkapäästä peukaloon saakka, vissiin joku hermojumi. Nyt on jalka sitten pakarasta nilkkaan tosi kummallisen tuntuinen ja kipeä. No, sain juostua sentään reilu puolet normaalilenkistä, mutta eipä tämä kivaa ole. Onneksi työmatka ei ole pitkä, niin viitsii pyöräilläkin. Kohta lasken varmaan viikkojen sijaan päiviä, ja lopulta päivien sijaan tunteja ja sekunteja..

Mieskin on taas puolustusvoimien palveluksessa vlv:n jälkeen. Niillä on joku leiri, joten yhteydenottoa ei ole varmaankaan odotettavissa ainakaan ennen keskiviikkoa. Ellei tuo nyt sitten vahingossa onnistu lähettämään jotain tekstiviestiä kipinävuoronsa aikana tms. Olisi tämä remontin keskellä asuminen kivempaa, jos olisi toinen jakamassa harmia. Onneksi saatiin sunnuntaina sentään tyhjennettyä melkein kokonaan kaikki huoneet, jotka pitikin tyhjentää. Enää pitää purkaa toinen tietokonepöytä, että pystyy päästämään remonttimiehet tarvittaessa ikkunan ääreen.. Odotanpa kyllä sitäkin niin innolla, että.. Jotenkin tuntuu vähän siltä, että tiedotus ei todellakaan ole noiden vahvin puoli. Jälleen tänään oli ilmaantunut lappu, että tälläkin viikolla on vesikatko joka päivä 8-15. Onneksi olen töissä, mutta onhan noilla tuo tiedottaminen pikkuisen onnetonta!

Jotain hyvääkin. Palkkapäivä, ja huomenna tulee miehen tilille sotilasavustus. Pitääkin muistaa maksaa vuokra ja puhelinlasku.